Olemme oppineet vauvasta asti erilaisia käytäntöjä, joilla suojelemme itseämme ja muita sairastumasta ruoasta ja estämme herkkuja pilaantumasta liian nopeasti.

Nämä ja monet muut tutut vanhempien kehotukset ovat luoneet pohjan ymmärtää elintarvikehygieniaa ja toimia hygieenisesti.

Vanhat säännöt pätevät ja uusia on opittava.

Elintarviketeollisuus kehittää jokapäiväiseen käyttöömme uusia puolivalmisteita ja tuotteita, säilöntätapoja, pakkauksia. Elintarvike-, ravitsemus- ja pakkaustutkimus tuottavat tietoa, joka voi mahdollistaa joskus hyvinkin mullistavia uutuuksia, kuten vaikkapa ksylitoli tai kasvisterolit. Tuote- ja pakkausuutuuksien on tarkoitus palvella kaupan tai kuluttajien tarpeita. Jotkut uutuudet, kuten kaasupakkaukset tai rasva-, sokeri- ja suolapitoisuuden raju vähentäminen, ovat muuttaneet perinteisten tuotteiden säilyvyyttä ja riskejä. Kauppoihimme tulee myös uusia eksoottisia raaka-aineita, joista vanhemmatkin ovat ymmällään:

• Säilyykö tuore tonnikala samalla lailla kuin hauki?

• Mikä oikein on kaasupakkaus, mikä UHT-maito?

• Säilyykö kevytlevite yhtä kauan kuin voi?

Elintarvikkeiden siisti ja huolellinen käsittely kotikeittiössä on terveydellemme tärkeätä. Ammattimainen elintarviketoiminta ei onnistu lainkaan ilman järjestelmällistä hygieniaa. Tuotteen valmistajan ja ruokailijan välissä voi olla pitkäkin aika, kuljetuksia, kulttuurieroja…Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, lakeja ja niiden noudattamisen valvontaa, jotta voimme luottavaisin mielin syödä kaupan olevia tuotteita. Pakatun tuotteen merkinnöistä ja tuotteen myyjältä tulee saada riittävästi tietoa tuotteen turvalliseen käyttöön.